Pages



30.6.2011

Luku 108.

29.62copy

29.66copy

29.68copy

29.67copy


Olen tänä kesänä innostunut huiveista. Olen tavallaan hämilläni jo siitäkin syystä, että viihdyn yhä edelleen mainiosti hiusmallistani, joka ei todellakaan pääse edukseen huivin alle kätkettynä.

Toisaalta huivi on hyvä vaihtoehto niinä päivinä jolloin huomaa hiusten pesupäivän menneen jo pari päivää sitten. Huiveilla saa siis loihdittua rasvalettilookin yllätävän kampauksenomaiseksi ja ovathan huivit mainio asuste!

Päätin muutama ilta sitten verestää huivinsitomistaitojani, kun olin kahdeksantoista, elin päähän turbaaneiksi sidotuista huiveista, kissarajauksista sekä silmänurkkiin huolellisesti asetelluista minibindeistä. Itseasiassa huivin kietominen turbaaniksi oli yllättävän helppoa, muistin sen olleen paljon vaikeampaa! Toisaalta huivin päässä pysyminen ei ollut muuttunut miksikään, sitä sai olla aina välillä korjailemassa. Ehkä jonkinsortin huivineula, jota musliminaisetkin käyttävät, tulisi tarpeen?

Eilen jatkoin huivilinjalla, silmiin vedin kissarajaukset mutta binditimantit loistivat poissaolollaan. Ihan siinä määrin en ole kykeneväinen palaamaan takaisin menneeseen, vaikka yhä edelleen ihailen hipahtavia rastafarinaisia. Siitä huolimatta 60-luvun mystikkonaiset ovat kuitenkin enemmän se, mistä imen inspiraationi-oli sitten kyseessä turbaanihuivi tai mikä tahansa aikaan sopiva elementti.

Luku 107.

Handsome Furs yhtyeen Plague Park albumi on eräs lempilevyistäni. Rakastan yhtyeen soundia, säröiset kitarat ja viiltävän viileä elektro ovat tajuttoman toimiva yhdistelmä. Itsekin soittaisin, jos osaisin!

Albumilta löytyy henkeäsalpaavan kaunis ja herkän rosoinen kappale, Radio's hot sun. Jos olisin kulkuri, jonka koti on alla tumman tähtitaivaan, en kuuntelisi mitään muuta, kuin tätä kappaletta. Ja ehkä vähän Johnny Cashia.

Tämä oli siis musiikkihaasteen 19. kohta ja kappale lempialbumilta.



27.6.2011

Luku 106.

27.11copy

27.66copy

27.63copy


Hyvä juhannus koostuu seuraavista asioista. Maailman parhaasta ulkosaunasta ja sen pehmeistä löylyistä, monesta pullosta kuohuviiniä, yksinkertaisesta mutta herkullisesta grillisapuskasta, kielen menneessään vievästä omenapiirakasta, mansikoista kermavaahdolla, kavereista, hupsuista koirista, päiväunista, ensimmäisistä perinteisistä(!) lavatansseista(!!) aikuisiällä joissa seurueemme voitti paikan juniorit palkinnon sekä ensimmäisestä itse sidotusta kukkaseppeleestä* aikuisiällä, yöllisestä pyörämatkasta halki sumun verhoavan kylän tienoon, kiireettömyydestä.

Mutta pakkaa hyvä ihminen ensi vuonna mukaan optimistisesti edes yksi mekko, jossa kehtaa lähteä kuokkimaan naapurin sedän 80-vuotisjuhliin, katselemaan menoa kylän ainoaan kapakkaan ja ennen kaikkea lavatansseihin. Toisaalta, trikootunika keijumaisella ripauksella ei estänyt ottamasta muutamaa tanssiaskelta ikkunaprinsessan tahtiin.


*Kukkaseppele on ehkä tässä merkityksessään laimea nimitys, itse puhuisin ehkä enemmän päähän laitetusta kukkareuhkastapuskasta

24.6.2011

Luku 105.

asu1

asu2

asu3

asu6


On mukava fiilistellä kuvia kuuman kesäpäivän illalta, kun on lähtenyt juhannuksen viettoon varsin perisuomalaisen juhannussään tahdittamana. Eilinen ruokakauppakokemus oli suoraan helvetistä, ei sillä että kauppa oli kuin pommin jäljiltä ja muistutti lähinnä Neuvostoliiton runsasta tuotevalikoimaa, eikä se miten muut ostoksille lähteneet ryysäsivät ostoskärryillä miten sattuu vaan se, kuinka tuulessa sade pureutui luihin ja ytimiin, matkalla parkkipaikalta kauppaan ja takaisin. Ja vielä pariin otteeseen. Argh! Siinä vaiheessa kyllä mietin, tuliko mukaan pakattua yhtäkään lämmintä vaatetta, onneksi tähän ikään mennessä on oppinut, ettei Suomen säähän pidä suhtautua optimistisesti. Edes juhannuksena.

Silloin, kun oli oikeasti lämmintä, luotin paljon pieniin hameisiin ja olkaimettomiin toppeihin-tänä vuonna ajattelin olla hankkimatta olkaimista rusketusraitoja. Illan viiletessä niskaan heitettiin ohut neuletakki, joka on eräs keväinen löytö Lindexiltä, " Ota kolme, maksa kaksi aletuotetta". Neuleesta onkin tullut yksi eniten käytetyistä vaatteistani, se kun loihtii lähestulkoon törkeän mittaiset helmat siveellisiksi. Rakastan neuleessa todella paljon sen laskeutuvuutta, joka on sopivan jämäkkä, ei missään nimessä liian lörö muttei myöskään liian tönkkö. Ja siinä on vallan ihanat taskut, joihin on hyvä tunkea kädet!

Mutta kivaa juhannusta kaikille, taidan mennä ulos hämmästelemään ihmettä nimeltään auringonpaiste!

ps. Kuvista kiitos Bubblelle ja Vimpsille! 

21.6.2011

Luku 104.

Jälleen kerran musiikkihaastetta useamman kohdan ryppäässä. Vaikka haaste välillä tuntuukin riesalta, on tämän tekeminen kuitenkin mukavaa! Olen tavallaan tehnyt tutkimusmatkaa musiikkimakuuni sekä omaan itseeni, jokaisen kohtaan sopivan kappaleen miettiminen on ollut kinkkisyyden lisäksi hauskaa-mieleen kun saattaa yllättäen muistua musiikki-ihastuksia vuosien takaa!

Haasteen 16. kohdassa kuullaan kappale, josta on aiemmin tykännyt mutta nyt vihaa. Minulle se on Maija Vilkkumaan Ei saa surettaa. Tosin jouduin vähän huijaamaan, olen inhonnut kyseistä kappaletta siitä saakka, kun kuulin sen ensimmäisen kerran! Mutta Maijasta tykkäsin kun olin teini, jossain vaiheessa tykkääminen kuitenkin kuihtui olemattomiin. En oikeastaan tiedä miksi, toisaalta juuri tältä kuulostava musiikki ei minua liiemmin hetkauta. Enää.

17. kohdassa on taaseen kappale, jonka kuulee usein radiosta. Vaikka kuuntelen aika usein radiota, tiedostan oikeastaan vain yhden kappaleen, joka soi suhteellisen usein eetteristä. Se on Johnny Cashin Hurt. Ja voi kuinka onnellinen olenkaan kuullessani sen, kylmät väreet kutittavat kehoa ja silmäkulmani kostuvat aina joka kerta. Kyllä, aivan joka ikinen kerta kuullessani sen. Kappale on kaunis nimenomaan Cashin versiona, alkuperäinen NiN:n tulkinta on sen rinnalla todella mitäänsanomaton.

Mutta mikä on sitten kappale, jonka haluaisin kuulla radiosta, eli 17. kohta? Itseasiassa haluaisin kuulla montakin kappaletta, mutta kaikista eniten New Orderin Crystal-kappaleen. Ehkä juuri siksi, että kuulin sen ensimmäistä kertaa elämässäni radiosta. Oli kaunis kesäilta vuonna 2001 ja minä odotin niin kiihkeästi aikaa, jolloin olisin täysin vapaa tehdäkseni mitä ikinä huvittaakaan. Kappale kolahti tajuntaan todella voimakkaasti, sitä tulikin luukutettua 2000-luvun alkupuoliskolla erinäisillä kesäreissuilla jolloin vain taivas ja auton hupeneva bensatankki olivat rajana. Aina, kun satun kappaleen radiosta kuulemaan, väännän nupit kaakkoon. Ehdottomasti! Menneiden muistolle ja tulevan elämiselle!

ps. En saanut Cashin Hurt-biisiä upotettua, mutta jos joku on kokenut vääryyden eikä ole sitä kuullut, kipinkapin youtubeen katsomaan se!





20.6.2011

Luku 103.

20.6copyjpg

20.6.3copy


Olen viime päivät onnistunut pukeutumaan hyvin epäonnistuneesti. Eilen huitelin ohuessa silkkimekossa aamuisen auringon muuttuessa harmaaksi sateeksi, tänään sitten lähdin harmaaseen ja sateiseen aamuun enemmän kuin lämpimästi varustautuneena ja yllätys yllätys-päivä muuttuikin kauniin auringoiseksi. Ehkä huomenna teen saman jos se on tae kauniille kesäpäiville, varaudun vain sellaisella vaateparrella josta voi päivän mittaan kuoria ne liian lämpimiltä tuntuvat elementit pois.

Jokatapauksessa tänään yllä Monkin body sekä pitkästä aikaa American Apparelin Le Sac-mekko, tällä kertaa hameeksi viriteltynä. Näytän kenkineni päivineni ehkä vähän noidalta, mutta samapa tuo-kun kerran inspiroituu pukeutumisessaan mystisistä elementeistä, ei niistä pääse eroon. Enkä kyllä edes haluakaan! Vielä kun hameen saisi viriteltyä enemmän laskostetusti kuin rypytetysti vyötäisille, niin olisin onnellinen! Tykkään kuitenkin enemmän niukasta, vartaloa myötäilevästä linjasta kun helman pituus on reilusti alle polven. Mutta tämä mekko on kyllä eräs suosikkivaatteeni, moneen taipuvat vaatteet ovat parhautta!

17.6.2011

Luku 102.

Viikko sitten kokoontui joukko bloggaajia helteessä kylpevään puistoon ja kuinka kivaa meillä olikaan! Koska olen huono kirjoittamaan tapahtumista ( ja juuri siitä syystä en niistä juuri liiemmin kirjoita), antaa kuvien puhua puolestaan, mutta tiedossa on ainakin kastimerkki eli erään Pollyn jäänteet, nirunarukenkien sovittelua sekä jättiläismäisiä saippuakuplia. Ja paljon kuvia kauniista naisihmisistä! Otetaan myöhemmin uudestaan!

Kuvat joku Bubble tai minä, useimmiten kamerani linssin takaa taisi kuitenkin löytyä Vimps.


puu

DSC_20110610_0726

IMG_0547

IMG_0492

IMG_0525

IMG_0502

DSC_20110610_0816

DSC_20110610_0830

DSC_20110610_0876

DSC_20110610_0881



DSC_20110610_0729

DSC_20110610_0756

DSC_20110610_0904

DSC_20110610_0780

DSC_20110610_0847

DSC_20110610_0945

IMG_0739

Luku 101.

Monet minut tuntevat ihmiset tietävät, että nauran ja hymyilen paljon. Mutta hymyn takana on kuitenkin pohjimmiltaan surullinen tyttö. Tyttö, joka ammentaa elämänilonsa melankoliasta, tyttö jolle surumielisyys on kaikista kauneinta maailmassa, happea mitä hän ympäröivästä universiumista hengittää. Melankolia ei ole ahdistavaa, eikä ikävää vaan hyvin voimauttavaa ja jos en vielä maininnut-kaikkein kauneinta.

Tämän 15. kohdan musiikkihaasteessa siis kuullaan kappale, joka kuvaa minua. Olkaaten hyvä, The National ja Sorrow!



16.6.2011

Luku 100.

Seuraa tiedote, jos kuuntelet omasta mielestäsi hyvää indie/elektromusiikkia, suosittelen jättämään postauksen kokonaan väliin. Luvassa on nimittäin musiikkihaasteen 14. kohta ja kappale, josta kukaan ei uskoisi minun pitävän. Tämä kappale jopa yllätti minutkin. Mutta yllätykset ovat kivoja ja näemmä avartavia.

Mutta en vaan voi olla pitämättä Jennifer Lopezin On The Floor-biisistä. Rakastan kertosäkeen ysärisoundin sekä lambadan flirttailua, se on syy miksi olen huumaantunut kappaleeseen. Tanssittavaa? Todellakin! Tanssisin, ehdottomasti!



15.6.2011

Luku 99.

14.67copy

14.68copy

Olen edelleenkin sitä mieltä, että parhaimmat ideat syntyvät vahingossa. Kuten farkunlahkeiden päälle sidotut kenkien remmit. Ne vain vahingossa sattuivat näyttämään kivoilta. Olen lisäksi sitä mieltä, että konjakinruskeat 70-luvulta vaikutteensa imeneet puukengät kera korkeiden korkojen ovat täydellinen pari korkeavyötäröisille farkuille, joiden sini on ehdointa farkunsinistä. Puuterinen alustoppi jatkaa väri-ilotulitusta, mutta en minä sentään täysin ilman mustaa osaa ulos mennä.

Luku 98.

A Forest, tuo The Curen ehdottomasti paras kappale on eräs ikuisista lempibiiseistäni. Kappale ei menota tehoaan vaikka sitä kuinka kuuntelisi. Kappaletta on toivottu lukuiset kerrat hämyisten rokkiklubien tiskijukilta ja yhtä monet kerrat sen tahtiin on tanssittu kuin tuleva aamunkoitto toisi mukanaan maailmanlopun. Kappale on synkkä ja surullinen, melankoliaan taipuvainen osittainen runotyttö ei voi kuin vain rakastaa kappaletta. Ja nauttia siitä. Tämä merkintä on musiikkihaasteen 13. kohta ja kappale, josta nautin. Ja ehdottomasti nautinkin, aina ja ikuisesti!


14.6.2011

Luku 97.

Minulla on hyvin ristiriitainen suhtautuminen Suomalaiseen musiikkiin. Jotenkin suuri osa kotimaan musiikkituotannosta ei vaan iske, mutta onneksi joukossa on poikkeuksia. Mutta niistä lisää joku toinen kerta.

Musiikkihaasteen 12. kohdassa kuulette kappaleen inhokkiyhtyeeltäni, Popedalta. Inhoan yli kaiken yhtyeen kakskytä centtiä biisiä, eritoten sen sanojen vuoksi. Kaksimieliset jututkin voidaan tehdä tyylillä, jota Popeda ei valitettavasti hallitse vaan hyökkää päälle aliarvioiden kuuntelijan. Ja ikävä kyllä tämän biisin jälkeen mielleyhtymä taskunpohjalla pyörivistä senteistä ei enää ole entisellään.



13.6.2011

Luku 96.

sade1copy

sade2copy

sade3copy

sade4copy

Tässä sateessa ainoa hyvä puoli on se, kun pitkästä aikaa ylleen sai kiskoa korkeavyötäröiset farkut ja jalkaan korkokengät, joiden olemassaolemisen on jo ehtinyt unohtaa. Muistin ne niiden sateen kestävien ominaisuuksien vuoksi. Tai, ne ovat kerran olleet jalassani kulkiessani kaatosateen valtaaman kaupungin katuja eivätkä ne menneet pilalle.

Mutta siitä huolimatta en tykkää kesäsateesta, joka tihuttaa harmaalta taivaalta.

Luku 95.

Jos minun pitäisi valita elämässäni vain yksi ja ainoa levy, se olisi todennäköisesti Leftfieldin Leftism kaikkien rakkaiden levyjeni joukosta. Mutta tuo levy on suorastaan yliluonnollisella tavalla aikaa kestävä, väittäisin levyn olevan eniten kuunneltu levyistäni, olen hankkinut levyn joskus vuonna 2005 enkä vieläkään ole kyllästynyt! Levyyn luonnollisesti mahtuu paljon muistoja, mm. asunnon suursiivoamista silloisen allergisen poikaystävän takia, josta siis myöhemmin tuli nykyinen allerginen elämänkumppani. Vuosi 2005 on ollut hyvä vuosi-ja silloin siivottiin!

Jos siis jollekin jäi epäselväksi, Leftfield on eräs lempiyhtyeistäni. Musiikkihaasteen 11. kohdassa kuullaan kappale lempiyhtyeeltä, se on Leftism levyn aloituskappale Release The Pressure ( tosin minun tekisi niin mieli laittaa koko levy tänne, sillä albumi on kerta kaikkiaan niin hieno ja ehjä kokonaisuus!).

ps. Video on kökkö, mutta keskittykää sen sijaan lähes kahdeksan minuuttia pitkään biisiin!

12.6.2011

Luku 94.

12.62copy


12.63copy


Ne ovat luvanneet huomiseksi sadetta. Olenkin onnellinen kovin ulkoilmapainotteisesta viikonlopusta, johon on sisältynyt puistoilua puistoilun perään, iltakahvittelua tuulisella kalliolla sekä auringon paahtamaa ihon tuoksua, jossa sekoittuvat suloisesti aurinkorasva, pöly sekä tyttöhiki. Hassua mutta totta, minä olen rakastanut tuota tuoksua jo pienestä flikasta lähtien, se vain yksinkertaisesti on kesän tuoksu.

Olen jo parina päivänä luottanut valkoiseen, rentoon hippitunikaan, joka on unelman ohutta intianpuuvillaa. Löysin sen taannoin kirppikseltä, jolta olisin aivan varmasti löytänyt kaikkea muutakin ellei kirpputorin sulkeutumisaika olisi ollut viiden minuutin päässä. Mutta olen löydöstäni onnellinen, olen haaveillut juuri tällaisesta pitkästä, hipahtavasta kesätunikasta! Loistava vaate rannalle mutta myös helteisiin iltoihin, jolloin mieli tekee pukea ylleen jo jotain muuta, kuin pelkät bikinit.

Mutta sadekausi on tulossa, se siis tietää pukeutumisen saralla muuta kuin pelkkiä unelman ohuita intianpuuvillatunikoita. Seuraavaa lämpöaaltoa rakkaudella odotellessa, Salka sekä kesätunika.

Luku 93.

Musiikkihaasteen kymmenennessä kohdassa tiedustellaan kappaletta, joka saa nukahtamaan. Itse lähestyn aihetta siitä näkökulmasta, että mikä kappale on tarpeeksi kaunis mutta samalla niin rauhallinen, jotta sen sointuihin voisi nukahtaa. Toisaalta tähän kohtaa sopisi myös sellainen kappale, joka tylsyydessään saa silmät luppaamaan-mutta kuka nyt kuuntelisi omasta mielestään tylsiä kappaleita, varsinkaan vapaaehtoisesti!

Minulla oli tähän kohtaan muutama ehdokas, mutta päädyin loppujen lopuksi Ulverin sijaan Airiin ja Universal Traveler biisiin. Kappale on kaunis mutta samalla rauhallinen-ja mikä onkaan universaalimpaa kuin unimaailmassa matkustaminen! Kappale löytyy Airin Talkie Walkie levyltä ja se on ehdottomasti yhtyeen paras levy Moon Safarin ohella. Kaunis on myös Virgin Suicides elokuvan soundtrack, niin elokuvalla kuin soundtrackilla on erityinen sija sydämessäni, ne ovat käännekohta joka ratkaisevasti vaikutti millainen nainen minusta on kasvanut.

Luku 92.

ko5

ko4

ko8copy


Olen sitä mieltä, että kesäisin saa meikkiarsenaalikin pitää vähän lomaa. Jo ihan käytännön syistä. Ainakaan minun kasvoillani eivät meikkivoiteet pysy sulamatta pois, puuteria en edes omista sillä en halua näyttää nukeltakaan sulaneen vahanaaman sijaan. Mutta toisaalta, minusta on kivaa karsia kesällä meikki minimiin ja ainoastaan ehostaa silmät sekä kulmat. Pelkästään niillä saa jo huolitellumman ja siistimmän ilmeen kasvoille!

Mutta kaikesta huolimatta lukiessani keväällä Stellan tontilta ihmeaineesta nimeltä Korresin sävyttävä päivävoide, innostuin ajatuksesta "mitä jos kuitenkin antaisin mahdollisuuden värivoiteelle tulevana kesänä?". Itse kiinnostuin voiteen ominaisuuksista, jotka siis seilaavat jossain meikkivoiteen ja päivävoiteen välillä, ja onhan tuotteessa kaiken hyvän päälle mojovat suojakertoimet! Tosin, minään ihmeitä tekevänä aurinkorasvana en tätä missään nimessä pidä, jos tiedän oleskelevani auringossa lätkin naamaan kunnon rasvat enkä luota tuotteeseen, jossa ei ole UVA/UVB suojaa.

Päätin vuosia sitten sävyttävistä kosteusvoiteista saaduista traumoista huolimatta käydä ostamassa omani Korresin Annankadun myymälästä. Olen nyt käyttänyt voidetta n. kuukauden päivät ja en voi olla kuin tyytyväinen! Aluksi voide tuntui liian tummalta, mutta nyt kun kasvoilla on kevyt päivetys voiteen väri tuntuu todella mainiolta. Voide tuo selkeästi huolitellumman ja hehkeämmän ilmeen kasvoille, mutta on samaan aikaan niin huomaamaton, ettei oikeastaan kukaan kykene sanomaan, että kasvoilla olisi värimeikkiä. Paitsi siinä tapauksessa jos voidetta lorahtaa liikaa, tämä on nimittäin todella riittoisaa ja oikean annoskoon löytämiseen meni itselläni muutama päivä. Kuten Stella kirjoitti, voide vaatii rivakoita liikkeitä sillä muuten saatat huomata kasvoiltasi löytyvän jumahtaneen väripläntin. Voide säilyy kauniina koko päivän, toki mikään kasvojen kiiltelyä estävä tuote ei ole kyseessä mutta ei tämä kuitenkaan mitään sulanutta vahanaamaakaan aiheuta. Mutta mainio tuote sen jälkeen, kun oppinut kuinka kyseisen tuotteen kanssa tulee toimeen!

ps. Kasvoillani on kuvissa tätä sävyttävää värivoidetta vain toisella puolella, osaatko sanoa kummalla?

8.6.2011

Luku 91.

Olen viime päivät ollut lamaantuneena viikon mittaisen loman jälkeen töihin palaamisesta mutta samaan aikaan innostunut lämpimän kesän jatkumisesta-näillä keleillä ei kyllä hirveästi tee mieli kökkiä neljän seinän sisällä tietokoneen äärellä. Mutta aiheesta musiikkihaasteeseen, koska teen tätä muuten vielä ensi vuonna, kerron tänään useammasta kappaleesta.

Haasteen seitsemännessä kohdassa halutaan tietää kappale, joka muistuttaa jostain jutusta. Flight Of The Conchordsin Foux Da Fa Fa kappaleesta tulee mieleen elämänkumppanini puhelin ja puhelimen herätyskello, johon saa siis asetettua jonkun kappaleen soimaan herätysäänenä. Niin monena aamuna olemme heränneet tähän biisiin ja lähes yhtä monena nukahtaneet uudelleen. Kaunis herätysmusiikki ja vaikeasti heräävät ihmiset eivät ole hyvä yhtälö. Täytyy sanoa tuolle kumppanille, että voisi ladata herätysääneksi ampiaisen pörinää, ainakin tämän aamuisen autentisen kokemuksen jälkeen voisin vannoa pomppaavani pedistä ylös kuin rasvattu salama!

Kahdeksannessa kohdassa kysytään sellaisen kappaleen perään, minkä sanat muistaa kokonaan. Valitettavasti tämä taitaa rajoittua sarjassamme Ukko Nooan, toisaalta 9.vuoden koulumessukokemuksen perusteella osaan hämmentävän monia "lapsiin uppoavia halleluja-kappaleita". Mutta en ole ainoa, legenda kertoo entisten koulutovereiden laulaneen jotain nimeltä mainitsematonta koulumessubiisiä Metallican keikalta poistuessaan. Sillälailla.

Yhdeksäs kohta aiheutti tahattoman musiikkispämmin, sillä minä osaan tanssia niin monia biisejä. Tai ainakin haluan osata!  The Chemical Brothersien Galvanizen tahdissa on tansittu iltana jos toisena, ja vaikka olen mieltynyt enemmän yhtyeen vanhempaan tuotantoon, saa tuon kappaleen Bollywood-tilutukset tanssilanteet pyörimään. Mutta ehdottomasti haluaisin osata tanssia N.W.A:n Something 2 Dance 2 kappaleen, siitä minulla ei vielä valitettavasti ole empiirisiä tutkimustuloksia. Siis osaanko tanssia sen vai en. Tosin, älkää nyt kuvitelko että olisin parkettien partaveitsi tai suuri tanssinatsi, olen yksinkertaisesti sitä mieltä että jokainen meistä osaa tanssia-osasi sitten oikeasti tai ei!







4.6.2011

Luku 90.

4.6.3copy

4.6.4copy

4.6.8copy

kuvista kiitos elämänkumppanille!


Olimme tänään tosiaankin Prefectan kanssa Valtterin kirpputorilla myymässä. Huolimatta päivästä, jolloin osa ihmisistä on juhlistamassa koulunsa päättäneiden taivalta, myynti oli yllättävän hyvä ja lähdinkin myymään sillä periaatteella ettei mitään tuoda takaisin kotiin. Ihan kaikkea en toki saanut myytyä ja taisi myös käydä niin, että tein löytöjä myyjäkumppanini pöydän puoliskolta. Sanoinkin, että seuraavalla kerralla minun pitää jakaa pöytä pojan kanssa, jolloin löytöjen tekeminen olisi huomattavasti hankalampaa.

Ilmeisesti Prefecta oli lukenut ajatukseni, kun osasi esitellä nämä korkeavyötäröiset farkkushortsit. Olin salaa haaveillut korkeavyötäröisistä farkkushortseista 70-luvun sporttisuuden sekä elämäntaparullailijoiden henkeen ja mikäpä on mainiompaa kuin löytää sellaiset murto-osaan uusien shortsien hinnasta!

Shortsit on pätkäisty aikoinaan minullekin tutuiksi tulleista Leviksen 555 mallin farkuista, alle puin leggingseistä pätkäistyt minishortsit, sillä ihan näin mikromallisissa shortseissa en ainakaan toistaiseksi suostu kuin nopeasti pyöräilemään ihmisten ohi. Toisaalta olen sitä mieltä, ettei kannata antaa selluliitin ja ylimääräisen rasvakerroksen vaikuttaa siihen mitä pukee ylleen, harva meistä kun on mallin mitoissa!

Nämä shortsit ovat todella monikäyttöiset, uskon niiden olevan täydelliset mustien sukkahousujen kanssa niinä päivinä, kun kesä näyttää toisen ja huomattavasti ankeamman puolensa ja aivan varmasti menevät myös löysiin yläosiin yhdistettynä. Shortsit-mikä moniulotteinen vaatekappale!

2.6.2011

Luku 89.

Olen menossa nyt lauantaina 4.6 Prefectan kanssa Valtterin kirppikselle myymään. Prefectalta on myyntiin tulossa kosmetiikkaa, kesälukemista ja kenkiä, minulta taaseen enemmän vaatepainotteista settiä, painopisteellä hameet ja yläosat jotka eivät enää ole minun tyylisiäni. Jos joku kaipailee myrkynvihreää minimittaista kotelohametta tai lyhytlahkeista mustaa shortsihaalaria, sellaiset ainakin olisivat kaupan!

Meidät löytää pöydästä numero 739, eli kirpputorin takaosasta, olemme tuossa karttaan merkityssä tummemmassa kohdassa. Saa tulla ostamaan tai ihan vaan moikkaamaan, itse olisin onnellinen ettei minun tarvitsisi roudata täyttä Ikeakassillista enää takaisin kotiin päivän päätteeksi!



Luku 88.

315.2copy
315.6copy
315.3copy

kuvista kiitos elämänkumppanille!


Tiistai-iltana kiskoin ylleni pitkän ohuen neuleen, sujautin jalkani valkoisiin killakorkoihin ja nappasin mukaan pienen laukun, suunnaten kulkuni kohti Tavastiaa ja Cariboun keikkaa. Kadotin keikalla ajan- ja paikantajun, voi kuinka rakastankaan musiikkia joka tekee niin suuren vaikutuksen!

Neule oli jo reilun vuoden verran kirppiskassissa, yritin jopa myydä sitä viime vuonna kirppiksellä, mutta kukaan ei sitä suostunut ostamaan. Hyvä niin. Tajusin nimittäin muutama viikko sitten kirppispussiani tutkaillessa, että neuleessahan on purkuvaatepotentiaalia! Ja mikä onkaan ihanampaa, kuin suunnata ulos aurinkoiseen puistoon tai pihaan purkamaan neulosta. Hommassa on jotain yhtä terapeuttista kuin kuplamuovin poksauttelussa, ilmeisesti syvällä sisimmässäni asuu pieni vandaali, joka keskittää energiansa vaatteiden tarkoituksenmukaiseen rikkomiseen ( tosin tänä aamuna ei ollut kivaa huomata mahtavat reiät topissa, jota olen ehtinyt ehkä kerran käyttää!).

Sen lisäksi, että neule näyttää paljon paremmalta purettuna, rakastan sen mittaa. Tällainen juuri polven alle päättyvä mitta on minulle paljon imartelevampi, kuin nilkkapituiset helmat. Ehkä se on se illuusio aavistuksen pidemmistä jaloista, jonka tämä pituus tekee kätkemällä kohdan, missä sääri muuttuu reideksi. Mutta on neuleessa yksi huono puoli, huolimatta se ohuudesta, hyvin ilmastoidusta selästä ja paljon viskoosia sisältävästä materiaalista, oli se aivan liian kuuma vaihtoehto keikalle, joka pakottaa tanssimaan itsensä kunnon hikeen!

Luku 87.

Dj Shadown Building Steam With a Grain Of Salt sopii kauniisti helteisen päivän taittavaan viilenevään yöhön. Kappale on myös se, mikä antaa vastauksen musiikkihaasteen kuudennen päivän kysymykseen, se muistuttaa minua jostain tietystä paikasta.

Opiskeluaikoina tutustuin moniin uusiin, mahtaviin ihmisiin. Kämppisystäväni kanssa vietimme aikaa yläkerran naapurissa asuneen pojan kanssa, tutustuen samalla pojan luokkatovereihin, joista yksi oli tuleva elämänkumppanini-tosin muutos kaverista elämänkumppaniksi otti vuoden päivät ja on jo ihan toinen kertomus, aika pirun hauska sellainen! Koska olimme nuoria, hulluja ja huolettomia, juhlimme syystä tai syyttä. Ja aika usein kokoonnuimme yläkerran naapurin asunnolle, jossa aina silloin tällöin illan mittaan soi tämä Dj Shadow'n kappale. Minä aina yritin salakavalasti soittaa sitä repeatilla, mutta valitettavasti joku toinen yhtä innokas tiskijukka kävi vaihtamassa biisin aina keskenkaiken joksikin toiseksi.